Ruska

Maa on täynnä lehtiä.
Maatuvia, mädäntyviä lehtiä.
Sateella lehtien lomassa möyrii kastematojakin.
Likaisia, limaisia kastematoja.

Lehtien jälkeen tulee räntä.
Märkä, musta räntä.
Räntä vie mennessään maatuvat lehdet.
Mädäntyvät, kuolleet lehdet.

Mutta katso, kuinka joutsenaura halkoo sinisen taivaanrannan.
Eikä kaikki ole kuolemassa; talvi on heräämässä!
Muistathan, miltä lumi näyttää nukkuvien puiden oksilla?
Näetkö varmasti ruskan jokaisen sävyn?

Lentää kuin lintu

Tuuli puhaltaa ja ruskan lehdet lentävät ympäriinsä ja minä hymyilen. Kaikki on niin kaunista. Kävelen pitkin maaseudun hiekkatietä ja annan tuulen kutittaa niskaani. Nautin syksyn viimeisistä aurinkopäivistä. Ruskan väreistä, lintujen lauluista ja sinisestä taivaasta, joka täyttyisi pian valkoisena leijuvista lumihiutaleista.

Päätän lähteä rullaluistelemaan syksyn viimeisinä päivinä. Kiristän luistimet ja puen suojat. Joudun tarttumaan pitkähihaiseen tuulen takia, mutta se ei haittaa mitään.

Sauvojen kanssa pääsee lujaa. Myötätuuli kuljettaa minua mukanaan, ja jalat tuntuvat keveämmiltä kuin koskaan. Kiipeän rautatien päältä menevän sillan huipulle ja tuijotan mykistyneenä ruskan ja tuulimyllyjen sopusointua auringon laskiessa taka-alalla mailleen. Teknologia ja luonto sulassa sovussa keskenään. En voi muuta kuin ottaa kuvan näystä, joka ei tietenkään näytä läheskään niin hyvältä kuin luonnossa.

Käännyn laskeakseni mäen alas. Vauhti kiihtyy, hiukseni kypärän alla saavat ilmaa ja ovat valtoimenaan. Tuntuu kuin lentäisi. Kuin lintu. Vapaana arjesta, vapaana kaikesta tällä hetkellä. Elän hetkessä.

Syksyn keiju tullessaan,
tuo värit upeat loisteessaan,
värjää metsät ja puut,
loihtii kaiken muun.

Linnut kerääntyvät langoille,
huutavat siellä muille:
”Hei, joko lähdetään,
pitkä matka aloitetaan?”

Ihminen imee energiaa auringosta,
tavoitteena selvitä sitten talvesta.
Pakkasia jo odottaa,
tätä hetkeä kuitenkin nyt hehkuttaa.

Taianomainen syksy

Joka vuosi minä odotan syksyä – sen rauhallisuutta ja harmoniaa. Syksyssä on oma taianomaisuutensa, joka vetää minua puoleensa.
Kauneinta syksyssä on ruska, kun puiden lehdet on maalattu punaisen, oranssin ja keltaisen eri sävyihin. Koko Suomi säteilee syksyn värien loistosta.
Syksy on hyvää aikaa rentoutumiselle, mutta silti syksyisin on myös ahkeroitava. Monilla kesäloma on loppunut ja töiden tai koulun parissa ahertaminen alkanut. Kun puut tiputtavat lehtensä, myös haravoitavaa on paljon. Syksyn tullessa voi kuitenkin myös hengähtää ja karistella kesän tohinan harteiltaan.
Syksyisin voi tehdä yhtä jos toista. Voi poimia marjoja ja sieniä, joita Suomen metsistä kyllä löytää, jos vain etsii tarpeeksi. Voi katsella taivasta, jota kirkkaina loistavat tähdet ja suuri yksinäinen kuu koristavat. Voi hengittää raikasta syysilmaa ja tuntea viileän syystuulen tuivertavan ihoaan vasten. Voi kietoutua huiveihin tai hautautua vilttien alle lämpimään. Myös kurpitsajuhla on syksyisin. Sen valmisteluiksi voi esimerkiksi kaivertaa kurpitsoita lyhdyiksi ja tehdä niiden sisuksesta makoisaa kurpitsapiirakkaa.
Syysiltoina minut yleensä löytää kynttilöin valaistusta huoneesta lukemasta hyvää kirjaa viltin alla. Kädessäni on kuppi teetä, jota juon välillä lyhyin siemauksin. Saatan olla myös kävelyllä ulkona, ihastelemassa syksyistä luontoa. Kävelyllä ollessani toivon joka kerta, että törmäisin johonkin metsä eläimeen – kenties kettuun tai vaikkapa oravaan.
Syksystä kannattaa nauttia vielä kun ehtii, sillä syksy ei kestä kauaa. Älä anna syksyn lipua ohitsesi kuin puroon tippuneen lehden.