Ainutlaatuinen Suomi

Astelen keltaisessa sadetakissani vesilätäköitä täynnä olevan tienpätkän lävitse. Kumisaappaani lätisevät syvien lätäköiden yllättäessä, tasapainoni hoipertaa vasemmalta jalalta oikealle. Autot kiitävät ohitseni ylinopeutta, roiskauttavat kuravettä myös kasvoilleni.
Erkaannun kävelytieltä metsään. Ilma tuoksuu heti täysin erilaiselta, vedän syvään henkeä. Raitis ilma täyttää keuhkoni, ajatukseni selkenevät. Tallailen metsikössä polkua pitkin, melko päämäärättömästi, kunnes löydän itseni laajalta aukiolta. Tuoksuu sienet. Asetan kädet ristiin selkäpuolelleni ja kävelen kumarassa sieniä noukkimassa kuin Muumien Hemuli konsanaan.
Käteni tarttuvat kantarelliin, toiseen ja kolmanteenkin. Näen silmänkantamattomiin vain sieniä. Miksei kukaan ole vielä poiminut niitä? Nappaan parhaimmat yksilöt, kunnes siirryn suppilovahveroihin. Mahtavaa, pääsen tekemään lempiruokaani: sienikeittoa.
Korillisen sieniä saaliinani jatkan kävelemistä. Jätän taakseni aukiolle vielä monelle muullekin sieniä, jotta muutkin kokisivat niiden löytämisen ja keräämisen riemun. Reippailen kymmenisen minuuttia, kunnes löydän itseni omakotitaloalueen pihatieltä. Ilmassa tuoksuu pihasauna, korviini kaikuu lasten leikit. Jatkan vielä muutaman kymmenen metriä, kunnes hidastan. Monen talon pihalla näyttäisi olevan talkoot käynnissä, haravat heiluvat yhden jos toisenkin käsissä.
Taivaalta tipahtaa muutama sadepisara, talkoolaisten iloinen nauru kantautuu korviini.
Ripeytän vauhtiani ja jatkan seikkailuani. Pihatien päästä kuljen polkua pitkin uudelleen metsään. Ohitan kauniisti solisevan puron, ja hetken kuluttua löydän itseni pelkkien puiden keskeltä. Tiputan sienikorini maahan ja venyttelen. Haistelen uudelleen raitista metsäilmaa, kuuntelen muuttavien lintuparvien laulua. Hymyni ei voi olla kuin korvissa katsellessani mahtavaa ruskavärien loistoa.
Suomen luonto on parhaimmillaan juuri nyt. Värikkäinä loistavat puunlehdet ja raikas ilma saavat kenet vain ulos liikkumaan. Sadekaan ei haittaa, koska ulkona käveleminen rentouttaa ja rauhoittaa jo pelkällä kauniilla syysolemuksellaan. Silloin unohtuu kaikki muu, pystyy keskittymään vain ja ainoastaan siihen yhteen asiaan: syksyyn. Parhaaseen vuodenaikaan Suomessa.
Jatkan metsäpolun loppuun. Matkalla ei voi kuin vain ihailla tätä upeaa, muulle maailmalle kenties jopa tuntematonta luonnomme kauneutta. Juuri siksi rakastan asua Suomessa; tämä on melko ainutlaatuinen paikka.