Suomi 100-juhlavuoden kunniaksi vaellettiin Kalevalan hengessä erilaisilla toimintapisteillä parissa. Vaelluksella tutustuttiin Kalevalaisiin hahmoihin ja tehtiin tehtäviä.
Aikojen alussa kaukana Vaalassa Kalevalan mailla asui villi ja vapaa koirien heimo ja hurja ja häijy susien kansa. Koirat ja sudet kilpailivat metsien kuninkuudesta ja sammon omistamisesta ja heidän välilleen syttyi kiivaita kahinoita, koska kummankin heimon mielestä sampo kuului heille. Sammon oli takonut Seppä Ilmarinen omassa pajassaan Tässä tarinassa tärkeintä on se, että eri tehtäpisteiden avulla voisimme saada rauhan aikaiseksi metsään ja sovun susien ja koirien heimon välille. Onnistuttuamme siinä metsässä taas vallitsisi taas rauha ja sota sammosta raukeaisi.
Lapset lähtevät siis vaeltamaan Kalevalan metsään, jossa ensimmäisenä tulee vastaan Sepä Ilmarisen paja. Pajasta kuuluu kalke, kun seppä ja apurinsa Otso Mesikämmen ovat takoa kalkuttamassa. Seppä Ilmarinen on takonut sammon pajassaan. Mutta kun koirat ja sudet vain taistelevat ja kinastelevat siitä ja sen omistamisesta. Niinpä tarvitsee Seppä Ilmarinen takomiseen lasten apua. Sepällä on apurina Otso mesikämmen joka on väkivahva metsä asukas ja toimii apupoikana sepälle. Lasten tehtävänä on takoa avuski niin että saisimme rakennettua toisenkin sammon ja saataisiin rauha sammon ympärille. Nyt kuitenkin sudet sekä koirat ovat tulossa Vaalan metsissä ja etsivät sampoa, siksipä se on piilotettuna metsään etteivät nuo sitä löytäisi, joskao lapset löytäisivät sammon ennen heitä. Matka jatkuu Pohjolan metsään jossa pohjaolan neidot Kyllikki ja Mielikki ovat erittäin huolissaan pienten eläinten puolesta. Kun sudet ja koirat tulevat vauhdilla, täytyisi pienet eläimet saada turvaan ennen sitä etteivät vain jäisi jalkoihin. Eläimet kuljetetaan rataa pitkin suojaan, koska sudet ja koirat lähtivät etsimään sampoa eri puolilta metsää ja eläimet ovat vaarassa jäädä heidän alleen ja pohjolan neitojen seikkailurata on ainut turvallinen reitti. Kun eläimet ovat turvasssa jatkuu matkaanne Kalevalan metsässä kohden nukkuvaa jättiläistä.
Suolla nukkuu jättiläinen Antero Sipulinen, eikä hän ole kaikista lempein jätti, jos hänet herättää. Täytyy siis ylittää suo herättämättä Antero Sipulista. Suon ylitse köysireittejä ovat loihtineet haltijat Ilmatar ja Lemmetär, he auttavat lapsia etenemään niin, ettei jätti Antero Sipulinen kuorsaamisestaan huolimatta herää. Köysiratojen ylityksen jälkeen edessä on kivihirviön pesäkolo. Hirviö ei oikeastaan siedä päivänvaloa vaan lymyää pesäkolossaan ja lapsien reittiä suojelemassa ovat Tappisilmä ja Takkuniska jotka auttavat etenemään labyrinttien kautta Kivihirviön kololle. Matkalla lapset voivat kerätä taikakäpyjä. Pesäkololla lapset saavat nakella hirviötä, niin että sen voimat ehtyvät jokaisen taikakävyn osumasta. Kunhan jokainen lapsi on saanut osuman voi matka jatkua kohden Pohjolan kartanoa
Pohjolan kartanolla käyskentelee huolestunut Pohjolaan emäntä piikansa kanssa. Kuinka ollakkaan piilotettu sampo oli sylkenyt arvokiviä pitkin poikin Pohjolan pihamaata. Lapset auttavat Emäntää ja piikaa keräämään kiviä niin että jokainen lapsi kerää kaksi kiveä. Toisen lapsi antaa koirien heimolle ja toisen susien kansalle. Kun susilla ja koirilla molemmilla on sammossa yhtä paljon kiviä vallitsee Kalevalan metsissä silloin rauha. Näin lapset ovat saaneet rauhan aikaiseksi susien ja koirien välille ja Vaalan Kalevalaisessa metsässä vallitsee taas rauha ja hyvä mieli.