Muutosten tuulet,
kulkuani huojuttavat
yksi ovi hiljaa sulkeutuu,
toinen kasvojeni edestä kiinni paiskataan.
Muistot vanhasta
nousevat valloilleen
Toiveet paluusta entiseen
täyttävät mielen.
”Voiko matkan suunnan vielä vaihtaa,
kulkunsa pysäyttää?
Voiko askeleen taaksepäin ottaa,
palauttaa tutun, turvallisen?”
Mutta niin elämä kuljettaa,
aina vain,
eteenpäin.
Ja yksi kerrallaan,
uusia ovia aukeaa.