Archive
Monthly Archives: lokakuu 2017

Suomi satavuotias se

Suomi täyttää sata
Ui armas kotini
Olen ylpeä

Mietin itsekseen
Ihanaa syksyäni
Suomi sadan kaa

Ajattelinkin
Tekeväni haikun tän
Aivan itseksein

Vanhat perinteet
Upeat maisematkin
Oi kun ihanaa

Tai ruoatkin ne
Ihanasti maistuen
Ai kun rakastan

Siinä oli haiku
Siitä mitä nautin
Ennen talvea

Miun syksy

Minun syksyni
Tai meidän syksy
On ruska ja kauniita värejä
Sataa vettä ja lätäköihin on kiva keltaiset saappani pistää
Lits läts, lotinaa
Nist nats, narskuu
Ropinaa, räpinää, täpinää, mukinaa, vikinää ää
Koulua, uutta tietoa
Pääkoppa räjätää ää
Ainakin saa kivoja kuvia luonnossa
Keltaista, vihreää, punaista
Lehdet värikirjossaan
Vaikka onkin kylmä, ei, vaan viileä
On kiva pitää lapasia ja pipoa
Ilmaston muutos pukkaa
Mut ei se lannista Suomi rukkaa
Onhan nää nähty:
lumeton talvi ja kylmä kesä
Meillä syksy paikastaan kiinni pitää
Kaupoissa syksyllä myydään kivoja sesonki tuotteita
On kiva ostaa uusia vaatteita
Syksyllä on vaan niin märkää
ja sattaa
sattaa
sattaa
sataa aina vaan
Mut silloin saan olla sisällä
Kermavaahto kaakao jourassa
Ja koirat kurassa temmeltää
Valkoinen turkki mustan värin saa
Mutta musta pysyy aina mustana.

Minun syksyni

Syksy alkoi huomaamatta.
Elämä on kiireistä.
Miusta on ollut kuitenkin kivaa aina välillä lähteä luontoon kävelemään. Ilman päämäärää. Kävellessä näen kaiken ihan uudella tavalla. Suomen luonto, metsät ja järven ranta rentouttaa mieltä ja kehoakin. On hauskaa elää 100-vuotiaassa Suomessa, kun tuntee olon turvalliseksi ja saa olla ylpeä paikasta jossa asuu. Ja onnellinen siitä, että on syntynyt tänne. Syksy on miusta yleensä vähän ankeeta aikaa. Se on kuitenkin myös kaunista ja rauhallista aikaa.
Tää syksy alkoi huomaamatta. Haluun ottaa siitä kaiken irti ennen kuin se loppuu.

Sata vuotta

Sata vuotta Suomi täyttää
Sata vuotta sisua ja vahvaa tahtoa
Saa mut tuntemaan itseni onnelliseksi ja se, että Sauli Niinistö ja Jenni Haukiokin saavat vauvan
Syksy ja Suomen ruska luo kiitollisuutta noille urhoollisille miehille ja naisille joiden ansioista meillä on nykypäivänä vapaa ja itsenäinen Suomi

Kun syksy loppuu ja saapuu talvi odotan ja unelmoin kauniista talvesta, pakkastalvesta
Niistä hetkistä joilloin koko Suomi näyttää postikortilta

Ihana isänmaa Suomi nyt, toivottavasti myös monien satojen vuosien päästäkin kaikki saavat nauttia hyvästä Suomesta kuin ennenkin
Sata vuotta ruhtinaalinen ikä on jo, siispä
Onnea Suomi!

Suomikama ja ärsytys

Alkuun voin sanoa, että 100-vuotias Suomi tulee jo korvista ulos. Joo, joo se on hieno juttu mut eiköhä sen kaikki jo tiiä.

Kaupat on täynnä jotai sinivalkosta suomikamaa ja muistetaan mainita varmasti joka lähteessä, että Suomi täyttää pian 100 vuotta. Jokainen varmasti haluu muistaa, että ”tämän Suomi-mukin ostin sinä vuonna kun Suomi täytti satavuotta”.

Tää syksy tuntuu miu mielestä samalta kun muutkin mut pidän vaa takaraivossa mielessä 100-vuotiaan Suomen.

Vaikka tää kuulostaa siltä et puhun aika negatiivisee sävyyn ni en tarkota et se on pelkästään huono juttu. Oon siitä huolimatta positiivisella asenteella liikenteessä tähä syksyyn. Vaikka Suomi 100 vähä ärsyttääkin, on se Suomen itsenäisyys kai iha hieno juttu.

Syksyinen sekamelska miun tapaan

SYKSY, Suomi,
nimetään Suomineidoksemme Tuomi
Mutta mitä se mieleen tuopi?

100-vuotta: oppeja, surua
ja kiloittain iloa!
Mieleen muisto jää,
sydämessä tunne viriää

Sointuna mä kuulen
kuin tuulen:
”Nyt poissa on veljet, niin kaunis on maa”
Luottakaa itseen,
toisiin,
älkää uskoko loisiin
niistä ilo karisee kuin lehdet
ja maahan ne varisee.

Ruska.
Punaiset ja keltaiset väriaineet jää
Mieli on virkeää
Ja aisti terävää

Suomelle tonneittain onnea,
rakkautta.
Reissuissa mukana,
pakattuna
suljettuna
kuin sointu soittorasiassa.

Kirjoitan kauniisti,
äidinkieli,
på svenska.
Musisoin, kulttuurisoin, investoin

Mutta muistakaa tää:
Kallis on perheen rakkaus
sitä ostaa ei voi
ei silloinkaan jos kapinoi
Oivalla, uudista
mutta älä luovu perunamuussista.

Syksylle, Suomelle, perheelle
sanani, toiveeni, ajatukseni
pistän kirjekuoreen
kirjekyyhkyn matkaan
Taivaan sinisen kautta

Kuljetaan keskitietä
ei mietitä
Tulevaisuus on edessä
Se on siinä.

Syyspajunköysi

Lukemattomia lehtiä
puista ja postiluukuista.
Mikään ei paina
oksia taikka aukeamia.
Näihin aikoihin ei ehdi
syntyä hiirenkorvia.
Ollaan äkkiä, nautiskellaan.

Laskettelin lapselleni
puiden puhuvan.
Latvukset laulellen,
juurakot jupisten.

Hän ei uskonut.
”Höpö höpö, äiti.”

1 2 3 11