Syksyinen sekamelska miun tapaan

SYKSY, Suomi,
nimetään Suomineidoksemme Tuomi
Mutta mitä se mieleen tuopi?

100-vuotta: oppeja, surua
ja kiloittain iloa!
Mieleen muisto jää,
sydämessä tunne viriää

Sointuna mä kuulen
kuin tuulen:
”Nyt poissa on veljet, niin kaunis on maa”
Luottakaa itseen,
toisiin,
älkää uskoko loisiin
niistä ilo karisee kuin lehdet
ja maahan ne varisee.

Ruska.
Punaiset ja keltaiset väriaineet jää
Mieli on virkeää
Ja aisti terävää

Suomelle tonneittain onnea,
rakkautta.
Reissuissa mukana,
pakattuna
suljettuna
kuin sointu soittorasiassa.

Kirjoitan kauniisti,
äidinkieli,
på svenska.
Musisoin, kulttuurisoin, investoin

Mutta muistakaa tää:
Kallis on perheen rakkaus
sitä ostaa ei voi
ei silloinkaan jos kapinoi
Oivalla, uudista
mutta älä luovu perunamuussista.

Syksylle, Suomelle, perheelle
sanani, toiveeni, ajatukseni
pistän kirjekuoreen
kirjekyyhkyn matkaan
Taivaan sinisen kautta

Kuljetaan keskitietä
ei mietitä
Tulevaisuus on edessä
Se on siinä.