Category Archives for "Kangasala"

Halloween-juhlat

Kangasalan Pikkuteatterin nuorten ryhmä ideoi ja toteutti Halloween-juhlat, johon kutsuttiin näyttelijät teatterin kahdesta muusta ryhmästä. Juhlien suunnittelu aloitettiin hyvissä ajoin ennen Halloweenia. Nuoret valmistivat juhliin kolme kauhuesitystä ja muita pieniä ohjelmanumeroita. Teatteritilan koristeluun panostettiin samoin kuin tarjoiluihin; muutamat nuorista innostuivat leipomaan näyttäviä Halloween-herkkuja. Osallistujat jaettiin juhlissa pienempiin ryhmiin, jotka etenivät rastilta toiselle. Vaikuttavin niistä oli varmaankin ”kauhukäytävä”. Vieraat olivat panostaneet toinen toistaan hienompiin Halloween-asuihin, joista paras asu palkittiin. Juhlat onnistuivat upeasti ja osallistujilta saatiin innostunutta palautetta.

Meidän syksy

Meidän syksy

Me istutaan suuren viltin alla katselemassa tähtiä. Keskellä on nuotio, jota muuten yritettiin sytyttää niin hiton kauan. Punaviini on melkein loppu ja huurteinen ilma sekoittuu hiprakkaan olemukseen. Sofia hieroo siroja käsiään yhteen lämmittääkseen niitä ja toistaa:

`Nuoren syksyn sävel heleä,
kauniin luonnon askel keveä.
Syksyn sävyyn punatut huulet,
Kerrothan että sinäkin kuulet
Tuon kuinka puut jo kuiskii niin,
kesä hukkui unelmiin.
Ja viel täysin vääriin askeliin,
me keskel yötä tanssittiin.
Viiniltä maistuva suudelma,
olet mun syksyni unelma.`

`Runollisen loistokasta!` Heittää Eemil ja soittaa muutaman soinnun kitarallaan.
Syysloma loppuu huomenna. Pakko nauttia viimeisistä kliseisen runollisista hetkistä tällä porukalla, ennen kun kaikki taas lähtee kiireiseen elämään valoviidakkoon ja me ollaan taas kuin kaikki muut. Eihän kukaan halua olla kun kaikki muut. Kaikki haluaa olla jotain erityistä ja tulla huomatuksi.
Kello on jotain jotain 3 yöllä ja ilma on aivan jäätävä. Kesän viimeisetkin muistot lämpimistä öistä on poissa.
Voi kun me edes asuttais lähekkäin. Sofia opiskelee yhteiskuntatieteitä Tampereella, Eemil on Putkialalla Jyväskylässä, Jaakko valmistui tradenomiksi ja hakee töitä Helsingistä, Milla valmistuu keväällä lukiosta Hämeenlinnassa ja minä taas opiskelen viimeistä vuotta ensihoitajaksi Tampereella. Me ollaan tunnettu ala-asteelta saakka ja yläasteella ei sitten taas muuta tehtykään, kuin oltiin porukalla ja koettiin se kaikki mitä nuorena pitääkin. Ekat kerrat, niin päihteissä, kielletyissä ja intiimeissä asioissa, kuin sydänsuruissa ja pettymyksissäkin. Ollaan siis aina oltu ihan erottamattomia. Mutta sitten ylä-asteen jälkeen kaikki lähti aloittamaan omaa elämäänsä ja Tampereelle ei jäänyt kuin minä ja Sofia.
Mutta nyt kun oli loma, niin me kaikki oltiin taas kuin ennenkin. Junat lähti kohti Tamperetta ja meidän perhe oli taas yhtä, edes sen pienen hetken. Elämä tuntuu nykyään olevan niin perhanan kiireistä aina ja ihan kaikilla ihmisillä. Voi kun ne osais pysähtyä ja ihan vaan hengittää ja olla ja kiittää siitä mitä niillä on, sen sijaan että tapamme mukaan valitettais siitä mikä on huonosti ja mitä meillä ei ole.
Ihan turha mun on tässä höpistä enempää tänne blogiin. Taidan mennä noudattamaan omaa neuvoani ja oikeasti olemaan läsnä mulle tärkeimpien ihmisten kanssa.
Mahtavaa syysloman loppua kaikille! #mahtavaasyksyä