On naapurin vaahtera jälleen tulessa.
Tumman punainen latvusto vaalenee alaspäin katsoessa,
tuuli heiluttaa lehtiä kuin liekit tanssissa.
Aurinko valaisee koko puun,
sen värit punaisesta keltaiseen,
kaikki siltä väliltä.
On naapurin vaahtera jälleen tulessa.
Mutta pian tulevat sateet ja pohjoinen tuuli,
jotka raastavat puulta kauniin tulipuvun.
Jään kaipaamaan värejä,
tuota hetkeä vuodesta,
kun kaikki on kaunista.
Tuo pieni hetki niin kaunis ja iloinen on,
kun lintu vielä puussa laulelee ja naapurin lapsi pihalla nauraen leikkii.
Kunnes pohjoinen tuuli tulee ja lintu etelään lentää ja lapsi koulunsa aloittaa.
On pihat tyhjentyneet,
maassa makaavat vain lehdet pudonneet.
Katson ikkunasta huokaisten,
ehkä minäkin ensi syksynä repun selkääni taas laitan.
Kun naapurin vaahtera on jälleen tulessa,
kun pohjoinen tuuli tulee.