Maa
Askelia,
askelmia.
Maatuvia, maantuoksuisia
unelmia
Uusien riemujen
odotus
sormenpäissä
askeleissa
Tässä maassa,
unelmissa.
Lumiukko pakkassäässä
Lumiukko Leevi oli yksinäinen. Kaikki hänen ystävänsä asuivat Pohjois-Navalla. Hän tiesi, että hän pääsee kaveriensa luo vain jos matkustaisi sinne junalla. Hän osti liput, pakkasi laukkunsa ja lähti. Kun matkaa oli kulunut 2,5 tuntia juna pysähtyi ja Leevi tiesi olevansa perillä. Kun hän nousi junasta häntä vastasssa oli hänen kaverinsa Jaakko. Jaakko halusi ikuistaa tämän hienon hetken ja räpsäisi kuvan Leevistä junan edessä. Tästä lähtien Leevillä oli paljon kavereita. JEE!
Itämeri vaarassa
Olipa kerran pieni kala, joka asui Itämeressä. Itämeri oli ennen hyvä paikka elää. Muttei enää. Itämeren pohja oli täynnä roskia. Siellä oli biojäteroskia, sekäjäteroskia ja mikä pahinta metallia ja muovipusseja. Pienen kalamme nimi oli Simo. Simon koti oli aivan meren pohjassa renkaan sisällä. Eräänä päivänä SImo näki oudon metallisen asian. Simo tutki sitä ja pisti sen suuhunsa. Juttu, jonka SImo laittoi suuhunsa olikin koukku. VOI EI! Simo tunsi kun koukku meni hänen kidustensa läpi. ÄLÄ ROSKAA ITÄMERTA! R.I.P. SIMO
Ellen Joulu
Olipa kerran Elle. Jouluna Elle söi kinkkua, vaikka oli kasvissyöjä. Sitten Elle sai lahjoja ja oli iloinen. Loppu.
Mysteeripoika
Äitin kanssa kaupassa käyminen on raskasta. Äiti joutuu koko ajan työntämään minua pyörätuolissa. Olisikohan äiti onnellisempi ilmna minua? MIten äitini elämä muuttuisi? Saavumme leipäosastolle. Leipäosasto on pitkä. Miksiköhän se on niin pitkä? Havahdun kun vieressäni seisoo poika. Noin 17-vuotias. Poika puhuu jotain, mutta korvani ovat lukossa, en kuule mitään. Havahdun kun poika lähtee kävelemään. Kauemmas, kauemmas ja kauemmas. Haluaisin huutaa hänelle jotain. Jotain, että hän pysähtyisi.
