Koska asumme Suomessa
Syksy on aina se, joka tulee kesän jälkeen. (Siis sellaisen kesän, jota ei ole ollutkaan tai ole tulemassa. Ne keillä on rahaa, kokee kesän ulkomailla.)
Syksy on se, joka muistuttaa masennuksesta,
herättää haaveen pitkään nukutuista aamuista, kesäöistä
Mikä herättää suun makuaistin ja tunteen,
että nyt tarvitaan harmaa villatakki, terassi ja kuppi kuumaa kahvia,
jossa lilluu vaahtoavaa kermaa ja vaahtokarkkeja – ja auringonpaiste.
Neuletakin hihansuiden täytyy olla venytettynä keskisormien kohtaan, ja kupissa on pakko olla korva ja joko muumin kuva
tai vaikka viikset.
Tällainen aamu olisi sunnuntai.
Maanantaiaamuna miettisit sanaa maanantai.
Maanantai.
Punainen.
Loputtoman väsymyksen ja rauhattomuuden päivä, jota myös Snapchatin BitEmojisi näyttää katsellessasi filttereitä.
Tiistaiaamu olisi jo hieman parempi.
Tiistai.
Keltainen.
Keltainen on pissan väri.
Eli hyvästä fiiliksestä huolimatta kaikki kusee.
Kusemisella tarkoitan tietenkin sitä, että avaat iPhonesi, kysyt Siriltä mikä on päivän sää ja sääennuste näyttää lumisadetta.
Huokaiset.
Ei sitä kesää sitten tullutkaan.
Mutta joinakin päivinä miesystäväsi on kussut hienot kusikaaret osumatta pöntön renkaaseen. Ensimmäisenä tietenkin hihkut onnea, mutta
(tässä se tulee).
: Lumi sataa lumena.
Suomen ennätys part 3.1 tälle vuodelle on siis saavutettu.
Keskiviikkona olet intoa täynnä.
Vielä kaksi päivää arki rumbaa,
sehän tarkoittaa ettei riemulla oo rajaa.
Joinakin päivinä se vain oikeasti on totta – Suomen sää yllättää ja paistaa aurinko.
Vähäinen ensilumi on sulanut huomaamattasi kykkiessä neljän seinän sisällä mietiskellen, kuinka kolmivuorotyön takia otat kolmannen kerran lokakuussa sairaslomaa uupumuksesta.
Ihanaa elämää,
ihanaa olla aikuinen.
Torstaiaamuna heräät hentoon koputukseen.
Ovi avautuu ja sisään tulee partaveden ja miehen tuoksu.
Hymyilet silmät kiinni ja tutkit muita hajuja.
Mietit ja syvennyt.
Miehelläsi on vapaapäivä. Niin kuin sinullakin, kiitos uupumisen.
Miehesi on tehnyt sinulle ruokaa ja tehnyt kotityöt.
Miehesi on maailman paras mies, etkä kiistä sitä, sillä miehesi on ainutlaatuinen.
Miehesi on yksi niistä 5 prosentin suomalaisista, jotka tekevät innokkaana kaiken itse ja siivoavat ilman ahdistusta kotiaan miettien, kuinka sotkuinen se on.
Miehesi johdattaa sinut parvekkeelle.
Banaanilettuja.
Voileipiä.
Kananmunia.
Amerikkalaisia pannukakkuja.
Appelsiinimehua.
Kahvia kermavaahdolla ja vaahtokarkeilla.
Heräilevä maailma kaksi yli kahdeksan.
Nouseva aurinko marraskuun ensimmäisenä päivänä.
Ja mies vierellä.
Perjantai on erilainen päivä.
Sellainen päivä, milloin on lupa syödä vain noutoruokaa ja katsoa Netflixiä.
Sellainen päivä, jolloin ei tarvitse imuroida eteistä kaikista lehdistä mitä kenkien mukana on tullut.
Sellainen päivä, jolloin rivitalosi etupihan haravoimista voi lykätä.
Sellainen päivä, jolloin on lupa avata siideri ja sanoa miehelleen, kuinka rakas hän on.
Sellainen päivä, jolloin voi pilata tunnelman kysymällä milloin lähdetään Ikeaan,
sellainen päivä, minkä voi parantaa pussailulla kotisohvalla telkkarin edessä Netflix ääntä pitäen.
Sellainen päivä, jolloin kaikki tapahtuu hitaasti ja uneksien.
Koska sellaisia päiviä tarvitaan viikossa meidän suomalaisten sisun kuluttamisen korvaamiseksi.
Koska aina on hyvä uneksia olevansa vanhempi ja leikkiä viisasta ja näsäviisastella.
Koska aina täytyy olla muutaman kerran sellainen päivä, jolloin menuun kuuluu vain noutoruoat.
Tällaisia päiviä ei oikeasti ole.
Eikä tällaisia pariskuntia.
Se on vain haave.
Koska asumme Suomessa.
Ainoat tämän proosan totuudet olivat siideritölkin avaus ja lumisade.
Koska edelleen,
asumme Suomessa.