Kuka koputtaa
Eilen illalla olin pakannut laukkuni. Aijoimme lähteä kaverini Tomin mökille. He olivat ostaneet.. sen jo toukokuussa ja olisin tullut Tomin bileisiin, mutta olin silloin Pariisissa isäni luona. Äitini asuu Englannissa. He eivät ole eronneet, he vain asuvat erillään isän piti tulla jo takaisin viime kuussa.
-Emma, oletko sinä jo valmis! Huusi Emily.
-Kohta!
Juoksin prtaat alas ja meinasin kompastua omiin jalkoihini.
-Tule jo! Huusi Lucas.
-Joo joo, sanoin.
Halasin kavereiani. Matkalle lähti mukaan Emily, Isac, Lucas, Tom ja minä. Menin Isacin Pakettiautoon istumaan. Auto oli hieno sisältä, Varsinkin kun takaluukussa oli 6 penkkiä, Minibaari ja isot kaijuttimet
Musiikki oli niin kovalla , että tärykalvo oli jo puhjeta.
-Voitteko laittaa musiikkia hiljemmalle? Kysyin.
-Sori Em, mutta tämä on minun lempi biisini, sanoi Tom.
Emily laittoi hiljemmalle.
-Kiitos, sanoin
Emily nyökkäsi. Tom ja Lucas ottivat olutta mini jääkaapista.
Olimme saapuneet perille. Mökki oli iso. Olisin luullut sitä jo linnaksi.
-Vau. sanoin.
Kävelimme pitkiä portaita pitkin ylös.
-Voimmeko nukkua kaikki samassa huoneessa kysyi Emily
-Mitä, pelottaako nauroi Isac.
-Ei…tämä mökki on vain niin iso, että voin eksyä jo huoneisiin, ´sanoi emily.
-Tekosyitä. Kyllä se käy sanoi Tom.
Huone oli iso.
-Siirrämme tänne vain 4 patjaa, sanoi Tom
Illan tullessa menimme alakertaan ruokasaliin, jossa pojat olivat tehneet pizzaa. Söimme ja menimme nuukumaan, Yöllä kuului portaista natinaa ja heräsimme siihen.
-Tämä mökki on vanha, joten se on ihan luonnollista, sanoi isac.
-Tiesitkö että jos koputat seinään tai lattiaan aave vastaa koputuksiisi? Sanoi Tom
Tom koputti lattiaan. Mitään ei kuulunut.
Samoin koputti Isac ja Lucas, mutta mitään ei kuulunut. Emily koputti. Mitään ei kuulunut, kunnes alkoi kuulua kovaa koputusta ullakolta. Koputus jatkui.
-Nyt riittää kuka pelleilee kanssamme!?
Tiedän että siellä on jou! Huusi Tom.
Tom lähti juoksemaan ullakolle. Isac seurasi perässä.
-Ei älkää menkö! Huusi Emily.
Halasin Emilyä ja Lucas tuli myös.
Oli mennyt jo 20 minuuttia.
-Mennään ylös katsomaan missä he ovat, sanoin.
-Mutta mitä jos siellä on joku ja hän tulee peräämme? Sanoi Emily.
-mutta jos heille on sattunut jotain?
Menimme portaikkoon joka vie ullakolle.
Yhtäkkiä joku tärisi taskussani. Se oli puhelin Isac soitti. Epäröin hetken.
-Vastaa, se voi olla tärkeää, sanoi Lucas.
Vastasin. laitoin kaijuttimelle. Se vain rätisi. Lähdinmme nousemaan portaita ylös. olimme oven edessä. Yhtäkkiä ovi aukesi.
Sieltä tuli Isac ja Tom.
Menimme portaita alas.
-Hei Emily, ei ole mitään pelättävää… Emily?
Emily ei ollut seurassamme.
-Emily! Huusimme.
-Minä ja Tom menemme katsomaan ullakolta, menkää te katsomaan huoneen, jos Emily on mennyt takisin.
Ullakon ovi oli sulkeutunut. Avasimme oven.
Laitoin puhelimestani taskulampun päälle.
Emily! Huusin.
-Emily, missä olet!?
Ei vastausta. Siirryimme ullakon takaosaan.
Siellä Oli ikkuna joka oli auki. Emily siellä seisoi ikkunalla.
-Emily? Mitä teet? Tule alas, sanoin rauhallisesti.
Emily kääntyi hitaasti meitä päin.
Hänen silmänsä olivat täysin mustat, leuka oli pois paikoiltaan ja roikkui.
Yhtäkkiä alkoi kuuluva kiljuntaa joka puolelta ja Emily hyppäsi ikkunasta.
-Tom… soita poliisit…
Tom otti puhelimen ja alkoi soittaa.
Tom otti puhelimen ja alkoi soittaa.
-Mennään etsimään Lucas ja Isac.
Menimme pois ullakolta. Olin helpottunut.
-isac, Lucas, missä olette? Huusin.
Ei vastausta. Menimme makuuhuoneeseen, Siellä roikkui kaksi ruumista. Isac ja Lucas. Juoksimme pois talosta.
Otin Tomin kädestä kiinni ja katsoin Tomia. Se ei ollut Tom. Vaan Emily!
The END