Taianomainen syksy
Joka vuosi minä odotan syksyä – sen rauhallisuutta ja harmoniaa. Syksyssä on oma taianomaisuutensa, joka vetää minua puoleensa.
Kauneinta syksyssä on ruska, kun puiden lehdet on maalattu punaisen, oranssin ja keltaisen eri sävyihin. Koko Suomi säteilee syksyn värien loistosta.
Syksy on hyvää aikaa rentoutumiselle, mutta silti syksyisin on myös ahkeroitava. Monilla kesäloma on loppunut ja töiden tai koulun parissa ahertaminen alkanut. Kun puut tiputtavat lehtensä, myös haravoitavaa on paljon. Syksyn tullessa voi kuitenkin myös hengähtää ja karistella kesän tohinan harteiltaan.
Syksyisin voi tehdä yhtä jos toista. Voi poimia marjoja ja sieniä, joita Suomen metsistä kyllä löytää, jos vain etsii tarpeeksi. Voi katsella taivasta, jota kirkkaina loistavat tähdet ja suuri yksinäinen kuu koristavat. Voi hengittää raikasta syysilmaa ja tuntea viileän syystuulen tuivertavan ihoaan vasten. Voi kietoutua huiveihin tai hautautua vilttien alle lämpimään. Myös kurpitsajuhla on syksyisin. Sen valmisteluiksi voi esimerkiksi kaivertaa kurpitsoita lyhdyiksi ja tehdä niiden sisuksesta makoisaa kurpitsapiirakkaa.
Syysiltoina minut yleensä löytää kynttilöin valaistusta huoneesta lukemasta hyvää kirjaa viltin alla. Kädessäni on kuppi teetä, jota juon välillä lyhyin siemauksin. Saatan olla myös kävelyllä ulkona, ihastelemassa syksyistä luontoa. Kävelyllä ollessani toivon joka kerta, että törmäisin johonkin metsä eläimeen – kenties kettuun tai vaikkapa oravaan.
Syksystä kannattaa nauttia vielä kun ehtii, sillä syksy ei kestä kauaa. Älä anna syksyn lipua ohitsesi kuin puroon tippuneen lehden.