Uusi maailma

Kun tiedemiehet kyllästyivät tutkimaan kemiallisia liuoksia, syntyi tekniikan alan tiedemiehiä. Heidän huomaansa, kuin lintu munii munansa pesään, annettiin seitsemän eri raaka-ainetta. Pesä on turvallinen ja pesälle on annettu suuri ja vastuullinen tehtävä, tehtävä huolehtia linnunpoikasista. Sama tehtävä oli annettu tiedemiehille, heidän piti pitää raaka-aineista hyvää huolta ja huolehtia, että raaka-aineet saisivat hyvän tarkoituksen. Heille annettiin alumiinia, muovia, kuparia, lasia, tinaa, kultaa ja rautaa.
Raaka-aineet säilytettiin monia vuosia varastoissa pölyyntymässä. Tiedemiehet eivät tienneet, mitä heidän pitäisi raaka-aineilla tehdä. Heillä ei ollut mitään ideaa, millainen olisi uusi keksintö, joka ei tuhlaisi raaka-aineita mihinkään merkityksettömään. Mihinkään, mikä ei olisi tärkeää, sillä olihan heille annettu merkityksellinen tehtävä. Kaikella on merkityksensä, jo itsessään raaka-aineiden olemassaolo on merkityksellistä.
Eräänä päivänä raaka-aineiden varastolle saapui uusi tiedemies. Hän avasi varaston oven ja yhtäkkiä kaikki raaka-aineet valuivat laatikoistaan ja lähtivät vierimään varaston käytävää. Tiedemies näki raaka-aineet ensimmäistä kertaa. Hän näki sen silmissään, ratkaisun. Ratkaisun siihen kiperään pulmaan, jota oli yritetty ratkaista jo monia vuosia.
Tiedemies kokosi kollegansa ja aloitti suunnittelutyön, joka kestäisi monia vuosia. Raudasta syntyisi runko tälle uudelle keksinnölle. Kullasta ja kuparista syntyisi koneistot ja tinasta niille liitokset. Muovista tulisi ulkokuori ja lasista ikkuna salaisuuksiin.
Kymmenen vuoden päästä, pitkän suunnittelun jälkeen, tuotos oli valmis. Uuden keksinnön avulla oli mahdollista päästä kiinni uusiin tietoihin ja luoda mielikuvituksellisia asioita. Keksinnö avulla voitiin olla vallassa ja tehdä juuri sitä mitä huvitti. Saatettiin vaikka katsella nähtävyyksiä, käydä avaruudessa tai perustaa mielikuvituksellisia eläintarhoja. Seitsemästä komponentista syntyy uusi maailma, tietokone.