Tulirobotti
Talo on kauttaaltaan tulessa ja ihmiset ovat sisällä. Ilkeä robotti syöksee tulta ja on tosi vihainen. Paloauto sammuttaa tulta. Laavaa on maassa. Ihmiset juoksevat karkuun. Robotti syöksee laavaa maahan.
Muotoja, kippura
Mä tykkään muodoista. Mä osaan piirtää niitä tosi hyvin. Mä tykkään kaikista muodoista.
Laavaa
Mä piirrän jotain. En vielä tiedä mitä tulee. Mä teen teille arvauksia.
Mikä on kuumaa ja maan sisällä? Laava
Mikä on kova ja harmaa? Kivi/kallio
Hullu pallo
Hameeni helmat painautuvat reisiini tuulessa. Kaivaudun syvemmälle kaulaliinaani, rakennan vankan puolustuksen itseni ja ulkomaailman väliin. Sää on kylmä, kaunis ja värikäs. Tunnen oloni hailuksi, kuin viima voisi minutkin viedä mukanaan vaahteranlehtien lailla. Mietin meneekö tuuli kuitenkin lävitseni. Ei varmaankaan kun se noin poskia nipistää.
Ihmisiä. Hymyilen kaikille kohteliaasti, koska niin minulle on opetettu. Jotkut kehaisevat asuani, kiitän kauniisti. Näytän vaatimattoman puoleni, enhän ole uhka kenellekään. Käännän katseeni tai luon sen maahan. Pelko ei enää lamaannuta, osaan kohdata muut normaalisti. Sydämeni muljahtaa pelosta monet kerrat, mutta aina selviän. Teistä, sinusta. Itsestänikin.
Kävelen kotiin, jätän pelon ulkorappusille. Riisun takin, venyttelen jännittyneitä lihaksia ja huokaisen. Eihän minulla ole enää mitään hätää. Puhuttelen itseäni höpsöksi, naurankin vähän. Aion luottaa maailmaan ja olla osana sitä, hullua palloa, hullua maailmaa.
Muutosten tuulet
Muutosten tuulet,
kulkuani huojuttavat
yksi ovi hiljaa sulkeutuu,
toinen kasvojeni edestä kiinni paiskataan.
Muistot vanhasta
nousevat valloilleen
Toiveet paluusta entiseen
täyttävät mielen.
”Voiko matkan suunnan vielä vaihtaa,
kulkunsa pysäyttää?
Voiko askeleen taaksepäin ottaa,
palauttaa tutun, turvallisen?”
Mutta niin elämä kuljettaa,
aina vain,
eteenpäin.
Ja yksi kerrallaan,
uusia ovia aukeaa.
Kynä -Minun tarina
Valkoinen talo
Tykkään katsoa ohjelmaa puhelimesta
Leikin kaverin kanssa
Askartelen ja piirrän
Minusta tulee isona leipuri
