Istuin metsässä. Katsoin tuulen havisuttamia puita. Olisin voinut istua siinä tunteja, ehkä päiviä. Havahduin kun puhelimeni soi. Se oli siskoni, harkitsin vastaamista pitkään mutta päätin kuitenkin vastata. Ei olisi tarvinnut vastata, sisko kysyi vain missä laturi oli.
Yhtäkkiä kun istuin siinä, jostain kuului outo ääni. Säpsähdin ja käännyin ympäri. Takanani seisoi tyttö, hän tuijotti minua. Hänellä ei ollut kenkiä ja hänellä oli vain keltainen mekko päällään. Oli vähän kylmä olla niin vähissä vaatteissa joten kysyin: ”Eikö sinulla ole kylmä?” ”Ei” tyttö vastasi ja jatkoi tuijottamista. ”Mikä sinun nimesi on?” tyttö tuijotti hetken ja sanoi: ” Auroora”. En oikein tiennyt mitä sanoa joten päätin vain olla hiljaa. Yhtäkkiä tyttö puhui taas: ”Mikä sinun nimesi on?” ”Emma” vastasin ja hymyilin hennosti. En ole kovin sosiialinen joten olisin mielummin vain ollut hiljaa ja katsonut maisemia. Auroora jatkoi minun tuijottamista, hän oli blondi, pitkä ja sinisilmäinen. Kuulin että hän alkoi lähteä ja minuun iski vielä viimehetken tarve sanoa jotain. ”Hei kuule, kuka olet?” ”Suomineito” hän vastasi ja katosi ilmaan.
Tapahtuman oli ”nuorten toiminnan aloitustapahtuma”, koska Itäkylän nuorisoseuralla ei ole muutamaan vuosikymmeneen ollut nuorten toimintaa. Nuorilla oli toiveena saada pleikka, pingis- ja biljardipöytä. Tähän hätään saatiin hankittua pleikka (kiitos Nuorisoseurojen liiton avustuksen!) ja avajaistapahtuma päätettiin järjestää sen ympärille. Tapahtumasta ilmoitettiin WhatsApp-ryhmissä ja kylän Facebook-sivuilla. Tapahtumassa oli reilu 20 kävijää. Nuoret keittivät kahvit ja hankkivat tarjottavat. Nuoret järjestivät tapahtuman ihan omin voimin; olivat edellisiltana tekemässä jo järjestelyitä ja huolehtivat tapahtuman alusta loppuun itse. Tapahtumassa myös suunniteltiin tulevaa toimintaa nuorten ja Itäkylän Nuorisoseuran puheenjohtajan kesken. Tavoitteena on saada nuorille yläkertaan ihan oma tila, jonne voisi helposti mennä (yritetään järjestää avain helposti saavutettavaksi) ja jossa olisi biljardi, pingis ja sohvia. Ikkunat pitäisi talvella eristää esim. styroxilla ja tilan lämmityksen voisi hoitaa hallilämmittimellä. Toiminnan avaustapahtuma toimi siis lähtölaukauksena nuorten uudelle toiminnalle Itäkylän Nuorisoseuralla.
Pauha on Jyväskyläläinen kansantanssiryhmä. Ryhmäämme kuuluu seitsemän iloista ja vilkasta 14-16 vuotiasta nuorta. Syksyllä päätimme järjestää Suomi 100 juhlavuoden kunniaksi flashmob- esityksen jyväskyläläiseen kauppakeskukseen. Tavoitteenamme oli saada lisää näkyvyyttä kansantanssille, jonka harrastajamäärät ovat melko pienet. Uusia tansseja varten tarvitsimme myös uudet esiintymisasut, joiden oli tarkoitus valmistua flashmobiin.
Flashmob päivämme alkoi yhteisillä harjoituksilla Lutakossa. Kertasimme esityksemme ennen tulevaa flashmobia. Harjoitusten jälkeen suuntasimme Jyväskylän keskustaan Forum- kauppakeskukseen. Paikan päällä katsoimme tanssien paikat sekä levitimme Nuorisoseurat- kyltin. Tämän jälkeen jaoimme ryhmän kanssa flyereita ohikulkeville ihmisille. Näin houkuttelimme yleisöä esityksellemme, ja paikalle jäikin yllättävän paljon katsojia. Esityshetken koittaessa fiilis oli katossa. Musiikki pärähti soimaan ja ryntäsimme kauppakesukusken lattialle. Tanssimme ja liukastelimme kaikki yhteisvoimin. Mukana oli paljon naurun ja ilon hetkiä. Yleisökin näytti nauttivan esityksestä. Erityisesti muutama poika innostui esityksestä niin, että he päättivät tulla mukaan ryhmä selfieemme. Ryhmämme sai raikuvat aplodit ja positiivista näkyvyyttä Jyväskylässä. Flashmobin jälkeen jaoimme loput flyerit ja ihmiset ottivatkin niitä ilomielin vastaan. Samalla saimme paljon kehuja esityksestämme.
Ennen flashmobia tavoitteena oli saada uudet esiintymisasut valmiiksi, mutta ne eivät valitettavasti kerenneet valmistua. Hamekankaan löytäminen oli todella vaikeaa ja se oli ensimmäinen vaikeus, johon törmäsimme pukuasiassa. Myös vanhempamme olivat kiireisiä ennen joulua, joten pukujen valmistuminen oli hidasta. Opimme tästä, että pukuprosessiin on varattava enemmän aikaa. Pienten vastoinkäymisten jälkeen meillä on käsissämme ihana ja värikäs hamekangas ja puvuista tulee upeat.
Kaiken kaikkiaan päivä oli antoisa ja mukava. Keikasta jäi rento ja hyvä fiilis. Tälläisiä vapaamuotoisia esiintymisiä kannattaa järjestää ehdottomasti myös tulevaisuudessa.
Järjestimme Roihuvuoren 1-16 -vuotiaiden tanssiryhmille (meidän ryhmä Jippo, muut ryhmät Jekku, Juksu ja Jipsa) omat pikkujoulut. Mukaan oli kutsuttu myös kaikkien perheet, kaverit ja naapurit ja osallistujia oli noin 100. Esitimme toisillemme syksyn aikana opetellut tanssit, leikimme leikkivarjolla, söimme herkkuja ja tanssimme yhdessä. Kuvassa on osia meidän kaikkien yhteisestä piirustuksesta, johon olemme piirtäneet omakuvia, kuvia omasta harrastuksesta, pikkujouluillasta ja 100-vuotiaasta Suomesta!
Puurojuhlassa meillä oli esitys.
Esityksessä me olimme joulupukin salaisessa työpajassa, jossa valmisteltiin joulua.
Kaikki ei kuitenkaan sujunut ongelmitta, puurot syötiin ennen aikojaan ja Pukki katosi ja Petteri hävisi. Kuitenkin kaikki selvisi ja joulu pelastui!
Karelian Rhapsody on Kirjavien ensimmäinen tanssiteatteriteos, joka haastoi meidät ihan uusille urille esiintymisen ja ilmaisun suhteen. Kuvitteelliseen lappeenrantalaiseen karaokebaariin sijoittuva teos valmistui keväällä 2017, ja ansaitsi ehdottomasti arvoisensa ensi-iltakonsertin. Päädyimme kuitenkin lopulta järjestämään pääsiäispyhien aikana kaksi konserttia, ja avuksemme saimme ihanat Kimurantin ja Kimaran. He lupautuivat tapahtuman järjestämisessä talkooavuksi ja täyttämään raikkailla esityksillään ensimmäistä puoliaikaa, jotta meille jäisi enemmän aikaa valmistautua toisen puoliajan täyttävään ”rapsodiaan”. Saimme jälleen nähdä, kuinka yhteistyössä on voimaa, ja varmasti palautamme tämän palveluksen heille tulevaisuudessa!
Teoksen ja konserttien valmistelu oli huipussaan maalis-huhtikuussa 2017, eli samaan aikaan Tanssimyllyyn valmistautumisen kanssa. Silloin mentiin tukka putkella ja etsittiin sopivaa puvustusta, lavasteita ja rekvisiittaa ja suunniteltiin kasarimeikkejä ja -kampauksia. Monia hauskoja muistoja matkan varrelta riittää: yksi niistä on esimerkiksi karaokeravintolan antimien valmistaminen baarin pöydille erilaisista juomista liivatelehdillä hyydyttäen!
Konserttien järjestämisessä opimme paljon uutta. Lähes 40 minuuttia kestävälle teokselle tehtiin hieno valosuunnitelma, jossa jokaisella lampulla oli tarkoituksensa tunnelman luomisessa. Järjestimme myös ensimmäistä kertaa promokuvaukset, joiden lopputulemana oli konserttien juliste ja teaser-video. Teimme paljon markkinointia, joka lopulta johti siihen, että molemmat konsertit olivat loppuunmyytyjä. Karelian Rhapsodyn näki kahden päivän aikana noin 250 henkilöä.
Esiintyjänä oli ihanaa huomata, miten yleisö nautti teoksesta. Katsomossa oli paljon perheenjäseniä, ystäviä ja tuttavia, mutta myös lappeenrantalaisia tanssin ystäviä. Olikin hauskaa kuunnella katsojien satunnaisia naurunpyrähdyksiä eri kohtauksissa ja kuinka ihmiset ottivat esimerkiksi insinööri Hermanssonin tarinan omakseen.
Onnistuneiden esiintymisten jälkeen odotamme jälleen seuraavaa mahdollisuutta keikata Karelian Rhapsodya!
Pitkäjärven nuorisoseuran järjestämä Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhla keräsi koolle suuren määrän nuorisoseuran jäseniä, kyläläisiä ja kutsuvieraita.
Ensin saapuvat liput. Pianisti aloittaa Maamme-laulun ja pian sali yhtyy lauluun.
Pitkäjärven kylällä Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuosi sai huipennuksensa 9.12. nuorisoseurantalo Lehtolassa järjestetyssä kyläjuhlassa.
Alkuseremonioiden jälkeen juhlaväki sai rauhoittua runsaaseen keskusteluun, kunnes oli aika käydä juhlaruokailuun. Paikallisen Vallesmanni-ravintolan pitoantimet olivat niin sanotusti viimeisen päälle.
Ruokailun jälkeen oli vuorossa yhteislaulua Annika Arvosen, 17, ja Hilma Keskisen, 15, säestyksellä. Ohjelmallisuuksien välissä oli mahdollista tutustua Pitkäjärven kylän ja nuorisoseuran historiaa esittelevään valokuvanäyttelyyn. Seinillä oli myös lasten ja nuorten tekemää kuvataidetta eri vuosilta. Itsensä kuvauttaminen Suomi 100 -koristellun valokuvausseinän edessä oli myös suosittua puuhaa.
Kahvittelun jälkeen lavalle nousi kesäasukas ja todellinen ballerina Isla Lehtinen, 6. Hän oli valinnut esitettäväkseen osan Tšaikovskin Pähkinänsärkijästä. Hyppyosiot meinasivat unohtua, mutta onneksi isä-Janne muistutti oikeissa kohdissa.
Virallisessa osiossa, eli nuorisoseuran tervehdyksessä, seuran pitkäaikainen rahastonhoitaja ja entinen puheenjohtaja Ari Keskinen kertoi seuran ja seurantalon historiasta. Puheen lopuksi nykyinen puheenjohtaja Tatu Arvonen yllätettiin täysin, palkitsemalla hänet Nuorisoseuraliiton kunniamerkillä useamman vuosikymmenen jatkuneesta aktiivisesta nuorisoseuraurasta.
Puheessa Suomelle Jere Ojanen, 28, pohti Suomea 100 vuotta sitten, tänä päivänä ja 100 vuoden päästä tulevaisuudessa. Lopuksi hän toivoi, ettei enää lyötäisi päätä Karjalan mäntyyn.
Loppuhuipennuksena koettiin Anna Arvosen, 10, Eero Keskisen, 12, Elsa Keskisen, 8, ja Amanda Juseliuksen, 13, räväkkä vitsikimara, joka sai yleisön nauramaan kyyneleet silmissä.
Tapahtuman ohjelmasta vastasivat kokonaisuudessaan seuraan kuuluvat nuoret aikuiset ja lapset. Myös itse idea ja aloite tapahtumaan tuli uudelta polvelta, seuran parikymppisiltä jäseniltä. Kesän lopulla ajatusta alettiin jalostaa tapahtumaksi. Nuorisoseuran hallitus ja vanhempi kaarti innostuivat ideasta välittömästi. Itse järjestämisestäkin selvittiin ilman suurempia sukupolvien välisiä erimielisyyksiä!
Suunnittelussa ja järjestämisessä oli siis väkeä lapsista eläkeläisiin. Lisäksi osa nuorista aikuisista järjestäjistä oli paikkakunnalta jo pois muuttaneita jäseniä, jotka ilahduttavasti haluavat olla mukana kylän toiminnassa.
Ideana oli järjestää nimenomaan juhlava, mutta helposti lähestyttävä tapahtuma koko kylälle. Siinä mitä ilmeisimmin onnistuttiin. Osallistujamäärä yllätti järjestäjät: paikalla oli lopulta lähemmäs 80 henkeä. Mainiota oli myös nuorison aktivoituminen, sillä reilu kolmannes osallistujista oli alle 30-vuotiaita. Juhlan aikana pohdittiin, että näin suurta määrää eri-ikäisiä kyläläisiä ei ollut kokoontunut juhlimaan ja viettämään aikaa yhdessä nuorisoseuran kutsumana vuosikymmeniin.
Alueen viimeisen kyläkoulun tultua lakkautetuksi ovat nuorten kevät-, joulu- ja äitienpäiväjuhlia varten tekemät ohjelmanumerot ovat jääneet pois seurantalon vuodenkierrosta. Satavuotisjuhla oli omiaan myös herättelemään henkiin perinteisiä nuorisoseuran juhlia, joihin on kuulunut vastaavanlaisia ohjelmanumeroita sekä soittoa ja laulua.
Siis seuraavia kyläjuhlia odotellessa!
Kuva Ari Keskinen
Suunnittelimme yhdessä Rajan Nuorten perinteiset pikkujoulut seuran jäsenille perheineen. Ensimmäiseksi ideoimme tapahtuman ohjelmaa ja tarjoilua. Glögi, joulutortut ja piparit saivat suosiota, joten ne laitettiin illan ”menuuseen”. Ideoimme ohjelmaksi myös seuran ohjaajien esityksen ja joulupukin vierailun. Myös yhteistä tekemistä, kuten leikkejä haluttiin osaksi ohjelmaa, samoin kaikkien osallistujien yhteinen poloneesi.
Ideoimme pikkujouluja varten myös seuran yhteisen joulukuusen, joka toteutettiin jo ennen varsinaista tapahtumaa. Kaikkien seuran jäsenten käden kuva leikattiin pahvista, ja ne koottiin yhteiseksi kuuseksi ikuistamaan tapahtumaa. Osallistujia tapahtumassa oli noin 300, ja eri-ikäinen yleisö viihtyi hyvin.
Kun koiranpentu Fi
ffi oli matkalla tanssitunnilleen, ei hän löytänyt enää taloa. Talo oli mysteerisesti kadonnut ja Fiffi oli aivan yksin. Kun yksikään hänen tanssikavereistaan saapunut paikalle, alkoi Fiffi huolestumaan. Onneksi kuitenkin Fiffi oli herännyt unestaan ja oli turvallisesti kotona