Sekamaailman sankarit – musiikkinäytelmä koko perheelle

Syksyllä 2016 perustettu vapaa ryhmä Teatteri Reaktio lähti tutkimaan lapsuutta ja sen muutosta viimeisen sadan vuoden ajalta. Lapsuusmuistoja kerättiin eri ikäisiltä tamperelaisilta vauvasta vaariin ja tarinoiden pohjalta koostettiin koko perheen musiikkinäytelmä Sekamaailman sankarit. Esitys oli osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmistoa ja sisäänpääsy tarjottiin lapsille ilmaiseksi.

Kevään 2017 aikana teatterialan ammattilaisista, opiskelijoista ja pitkän luokan harrastajista koostuva ryhmä harjoitteli Tampereen Tallipihalla. Ensi-ilta koitti 17.6. Esityksiä järjestettiin Tallipihalla 20 kappaletta. Kiitoksena harjoitustilasta esiinnyimme Tampereen Ylioppilasteatterilla neljästi. Koukkuniemen vanhainkodin asukkaille järjestimme yhden näytöksen kiitoksena sieltä kerätyistä tarinoista. Kaikki esitykset sujuivat hienosti ja ongelmitta ja saimme erittäin hyvää palautetta niin lapsilta kuin aikuisiltakin. Suomen sää ja ainainen sataminen ei kuitenkaan mahdollistanut parasta lähtökohtaa kesäteatteriesitykselle ja yleisö jäi osittain siitä syystä vähäisemmäksi kuin toivoimme. Pohdimmekin ensi kesälle mahdollisuutta myös sisätilaan.

Kaiken kaikkiaan kesä oli ihana viettää innostuneen ja osaavan porukan kanssa laulaen, tanssien ja näytellen. Kaikki näytelmää varten tehdyt kappaleet soivat päässä vielä talven pakkasillakin. (Osa kappaleista löytyy onneksi myös Teatteri Reaktion YouTube -kanavalta, jos esitys jäi näkemättä: https://www.youtube.com/channel/UCAwc2PYTn81joRVZFdqyBCg) Ensi kesänä jatkamme eri tekstillä, mutta lähes samalla porukalla!

Kamppailuseurojen budopikkujoulut 2017

Yliopiston kamppailuseurojen harrastajat kokoontuivat yhdessä treenaamaan ja juhlimaan kaikille tutulla UniDojolla!

Mattien ja Maijojen juhlagaala

Mattien ja Maijojen juhlagaala ja konsertti pidettiin 16.12.2017 Lahden Vaahterasalilla. Paikalla oli lapset ja me junnut sekä aikuiset tanssijat. Ilta huipentui gaalaan.

Mukana oli vanhoja tanssijoita 40 vuoden takaisesta edustusryhmästä, joista osa tanssi ja juhli mukana malliksi meille nuorille ja tuleville sukupolville. Yhteiset muistelot ja tanssi veti Vaahterasalin täyteen ja kannustus taustajoukoilla oli huimaa.

Tapahtuma opetti, että kansantanssi yhdistää monenikäisiä harrastajia. Tanssi on iloinen asia ja kuuluu kaikille 😀

Susi ja Käärme

Tämä tarina sijoittuu niille alueille, jotka ovat nyttemmin menettäneet aikaisempaa luonnonvaraista rikkauttaan ja monipuolisuuttaan. Ne alueet olivat vain metsää, jokia ja elämää silmänkantamattomiin. Vuorokaudessa ei ollut yhtäkään täysin hiljaista hetkeä. Aamuvarhaisella linnut aloittivat konserttinsa ja liverrystä jatkui iltaan asti. Päivällä kaskaat ja heinäsirkat sirittivät heinikoissa lähes korviahuumaavasti, ja illat ja yöt olivat täynnä käkien kukkumista ja pöllöjen huhuilua. Tällaiset maailmankolkat ovat nykyään melko harvassa.
Tällaisessa maailmankolkassa eli intiaaniheimo. He ja heidän esi-isänsä ennen heitä olivat eläneet luonnon kanssa täydellisessä harmoniassa pidempään kuin kukaan heistä muisti. Heimo piti metsässä eläviä veljinään. He pitivät huolta metsästä, ja metsä piti huolta heistä. Loukkaantuneet eläimet hoidettiin kuntoon, ja aina vain luonto tuntui osoittamaan heille kiitollisuuttaan. Heidän maillaan oli aina täynnä marjoja, sieniä ja muita syömäkelpoisia kasveja, ja niillä he tulivat toimeen ilman, että heidän tarvitsi vahingoittaa ympäröivän metsän eläimiä.
Siinä heimossa eli älykäs nuorukainen, jonka nimi oli Pehmeä Tähti. Hän oli heimossa erittäin pidetty, sillä hän oli aina ystävällinen ja kohtelias. Nokkeluutensa ansiosta hän oli myös nuoresta iästään huolimatta erittäin taitava tulkitsemaan luontoa, mutta hän ei koskaan ollut ylimielinen eikä pitänyt itseään muita parempana. Päinvastoin, hän oli todella vaatimaton, eikä koskaan ollut ajatellut ansaitsevansa sitä valtavaa kunnioitusta, jota hän sai osakseen. Hän ei mielestään ollut erikoisempi kuin kukaan muukaan.
Ja sitten oli niitä, jotka olivat uskomattoman kateellisia. Heidän mielestään Pehmeä Tähti oli yliarvostettu, eikä olisi ansainnut sitä kunnioitusta, jota heimolaiset osoittivat häntä kohtaan. Kadehtijoista kateellisin oli Pehmeän Tähden serkku, Uninen Käärme. Toisin kuin Pehmeä Tähti, hän oli hyvin kilpailuhenkinen ja itserakas. Mutta hän jäi aina toiseksi. Oli kyse mistä hyvänsä, Pehmeä Tähti suoritti aina hieman paremmin. Tämän takia Uninen Käärme ajatteli, että hänen serkkunsa olemassaolon päätarkoitus oli tehdä hänen elämästään kurjaa.
Kateudenaiheista ehkä suurin oli heimon päällikön tytär, Sudenruusu, jonka kättä Uninen Käärme oli tavoitellut jo pitkään. Ei niinkään siksi, että hän olisi rakastanut tyttöä, vaan siksi, että Sudenruusu oli heimon kaunein. Uninen Käärme ajatteli, että vain paras kelpasi hänelle.
Mutta Sudenruusu ei ollut kiinnostunut hänestä. Hän ei pitänyt Unisen Käärmeen itsekehuskelusta. Hän ei pitänyt siitä, miten Uninen Käärme aina tuppautui hänen seuraansa, ja tunsi itsensä ahdistuneeksi ja vaivaantuneeksi tämän läsnä ollessa. Sudenruusu viihtyi paremmin Pehmeän Tähden kanssa, sillä tämän seurassa hänellä oli aina turvallinen, vapautunut olo, ja he tulivat hyvin toimeen keskenään, sillä heillä oli paljon yhteistä.
Siksi Uninen Käärme vihasi Pehmeää Tähteä sydämensä pohjasta. Myös muita heimon nuorukaisia oli samalla kannalla. Heillä oli omat syynsä, mutta Uniselle Käärmeelle tärkeintä oli se, että he olivat samaa mieltä hänen kanssaan.
Ja niin, muun heimon tietämättä joukko nuoria, Uninen Käärme etunenässä, kokoontui joka päivä. Uninen Käärme lietsoi muita, ja koska hän oli erittäin taitava manipuloija, myös niiden, joilla ei alun perin ollut mitään Pehmeää Tähteä vastaan, sydämet mustuivat kateudesta ja vihasta.
Autuaan tietämättömänä tästä kaikesta, eräänä päivänä Pehmeä Tähti ja Sudenruusu lähtivät kävelylle metsään. Heillä oli mukavaa yhdessä, ja he viihtyivät metsässä pitkään. Heidän siellä ollessaan Pehmeä Tähti rupesi miettimään, kuinka mielenkiintoista olisi nähdä maailma eläimen näkökulmasta. Aistit olisivat paremmat, voisi edetä nopeammin, ja ennen kaikkea pääsisi lähemmäs metsässä eläviä veljiä.
Yhtäkkiä Sudenruusu henkäisi ja kompuroi taaksepäin silmät laajenneina. Pehmeä Tähti katsoi alaspäin ja näki, että hän ympärillään leijui usvaa. Hänen näkönsä sumeni, ja hän lysähti maahan polvilleen.
Sitten, aivan yhtä äkkiä kuin Pehmeän Tähden näkö oli sumennut, se selkeni. Hän huomasi haistavansa ja kuulevansa asioita, joista oli vielä hetki sitten ollut tiennyt tuon taivaallista. Nyt hän pystyi ympärilleen katsomatta toteamaan, että yläpuolella olevassa puussa istui orava natustelemassa pähkinää.
Katsoessaan ylös hän tajusi jonkin olevan pielessä. Aikaisemmin hän ja Sudenruusu olivat olleet samanmittaiset. Nyt, katsoessaan suoraan eteenpäin, hänen päänsä oli vain Sudenruusun vyötärön tasolla. Nostaessaan katsettaan ylemmäs Sudenruusun silmiin, Pehmeä Tähti näki hänen silmissään epäuskoa, mutta jostain kumman syystä myös ripauksen ymmärrystä.
Hiirenhiljaa, Sudenruusu laski hieman tärisevän kätensä kevyesti Pehmeän Tähden lavalle, ja lähti johdattamaan tätä kohti vähän matkan päässä olevaa lähdettä. Kun he saapuivat vedenrajaan, Sudenruusu sanoi jotain ja osoitti veteen.
Tietämättä miten se oli mahdollista, Pehmeä Tähti kuuli ja ymmärsi mitä Sudenruusu pyysi häntä tekemään: ”Katso veteen”. Hän astui kaksi askelta eteenpäin ja katsoi kuvajaistaan ymmärtämättä näkemäänsä.
Pinnasta heijastuva kuvajainen ei ollut ihmisen. Hänen silmänsä olivat muuttuneet lempeän tummanruskeista keltaisiksi. Kuono oli mustaa, harmaata ja valkoista yhdistelevän turkin peitossa. Rinnusta ja jalat olivat puhtaanvalkoiset. Hän päästi pienen, kysyvän vinkaisun. Pystykorvat luimistuivat päätä myöten ja häntä painui jalkojen väliin, kun Pehmeä Tähti alkoi käsittää, mitä oli tapahtunut. Hiljaa uikuttaen hän perääntyi peilikuvansa ääreltä ja painautui Sudenruusua vasten. Susi. Hän oli muuttunut sudeksi.
Hetken täydellisen toimintakyvyttömyyden jälkeen Pehmeä Tähti alkoi joutua paniikkiin. Mitä hän nyt tekisi? Jäisikö hän sudeksi pysyvästi? Tulisiko hänestä enää koskaan ihmistä? Jos, niin miten se olisi mahdollista? Enemmän kuin mitään muuta hän halusi olla taas ihminen. Väliäkö sillä, jos häntä tämän takia enää hyväksyttäisi. Hän kestäisi kyllä yksinelon, kunhan hän vain saisi olla taas ihminen.
Hän halusi sitä niin kovasti, että hänen rintaansa alkoi ahdistaa ja hänen näkönsä alkoi taas sumeta. Hetken kuluttua, kun se taas kirkastui, Pehmeä Tähti ymmärsi sekavasti, että hänen näki taas kaiken tavanomaiselta korkeudelta, ja että hän ei enää tiedostanut ympärillään olevia eläimiä yhtä yksityiskohtaisesti. Hän nosti kätensä kasvojensa eteen ja tunsi hyökyvää helpotusta nähdessään, että se oli ihmisen käsi.
Varmistaakseen, ettei nähnyt harhoja, Pehmeä Tähti kompuroi takaisin lähteelle ja katsoi veteen. Hän todellakin oli taas ihminen. Aivan samannäköinen kuin hetki sitten, joskin hänen ilmeensä antoi ymmärtää, että hän oli hermoromahduksen partaalla.
Nostaessaan kätensä kasvoilleen Pehmeä Tähti muisti Sudenruusun, joka oli ollut aivan hiljaa ja katsellut häntä viime hetket. Kääntyessään ympäri hän näki, että Sudenruusu seisoi yhä siinä missä oli seissyt siitä lähtien kun oli johdattanut hänet lähteelle. Sudenruusun ilme kuvasti valtavaa myötätuntoa ja jotakin, jonka Pehmeä Tähti tulkitsi haluksi selittää asioita. Hän ojensi kätensä, Pehmeä Tähti tarttui siihen, ja yhdessä he lähtivät kulkemaan takaisin leiriin sanomatta sanakaan.
Heidän saapuessaan leiriin Sudenruusu ei vieläkään sanonut mitään, vaan johdatti hänet suoraa päätä sen läpi isänsä, heimopäällikön tiipiille. Yrtintuoksuisessa tiipiissä oli hämärää, mutta Pehmeä Tähti näki, että päällikkö istui tiipiin laidalla kääriytyneenä vilttiin.
Sudenruusu painoi hänet hellästi istumaan ja meni isänsä luo kuiskatakseen jotakin tämän korvaan. Päällikkö sulki silmänsä ja nyökkäsi hiljaa. Avatessaan silmänsä hän näytti vanhemmalta, surullisemmalta, hauraammalta ja väsyneemmältä kuin koskaan ennen.
Ja sitten hän alkoi puhua. Hän puhui ajoista ja asioista, joita kukaan ei enää muistanut. Päällikkö kertoi, että kauan sitten, kun heidän esi-isänsä olivat vaeltaneet näistä metsiä, oli taivaasta laskeutunut heimon ensimmäisen päällikön henki. Henki oli ilmoittanut, että jonakin päivänä tulisi puhdassydäminen ja viaton heimolainen, joka kantaisi sisällään sutta. Mutta jokaista maailmassa olevaa hyvää vasten maailmassa on paha. Suden pitäisi varoa käärmettä, jonka musta sydän olisi oleva vihan ja katkeruuden tahraama.
Päällikkö selitti, että Pehmeän Tähden syntymän hetkellä hän oli tiennyt tämän olevan ennustuksen susi. Tämä pystyisi muuttumaan tahdonvoimalla sudeksi ja takaisin, ja että hänen kykynsä tulisi olemaan heimolle hyödyksi monella tapaa. Hän ei vielä tiennyt, kuka käärme oli, mutta koska susi oli täällä, täytyi käärmeenkin olla.
Pehmeä Tähti vain istui hiljaa tyhjää tuijottaen vielä senkin jälkeen, kun päällikkö lopetti puhumisen. Sitten, yhä hiljaa, hän nousi ylös, nyökkäsi ja poistui tiipiistä. Hän lähti leiristä, kulki tietämättä minne mennä. Jossakin vaiheessa hän muuttui sudeksi ja jatkoi kulkuaan. Hän kulki kauan, niin kauan, että hänen ajatuksena ehtivät selkiytyä ja hyväksyä uuden asian.
Pitkän ajan kuluttua, kun oli tullut jo pimeä, Pehmeä Tähti joka oli yhä susimuodossaan, kuuli jostakin hiljaista puhetta. Korviaan höristäen hän lähti ääntä kohti ja näki pian nuotion kajoa. Nuotio ympärillä istui ihmisiä, joista yksi näytti puhuvan muille ja elehti kiivaasti käsillään.
Varoen näyttäytymästä Pehmeä Tähti hiipi lähemmäs ja yritti keksiä, keitä nämä ihmiset olivat ja mitä he täällä tekivät. Silloin pieni tuulenpuuska kantoi Pehmeän Tähden kuonoon tuoksun, jota hän ei ensin ollut tunnistaa. Sitten ymmärrys jysähti, ja suunniltaan järkytyksestä Pehmeä Tähti höristi korviaan entistä enemmän saadakseen selville, mitä tämä hänelle erittäin tuttu henkilö muista nuotion ympärillä istuvista halusi.
Kuunnellessaan Pehmeä Tähti järkyttyi ja järkyttyi aina vain pahemmin. Henkilö, joka istui nuotion loimussa puhumassa muille, oli hänen oma serkkunsa. Muut henkilöt olivat myös heimon jäseniä, eikä Pehmeä Tähti millään käsittänyt, miksi ihmeessä he olivat täällä kuuntelemassa Unisen Käärmeen puheita. Mutta kaikkein eniten hän järkyttyi siitä, mitä Uninen Käärme puhui muille heimolaisille. Hänen mielestään Pehmeä Tähti oli riesa, rasitus heimolle josta piti päästä eroon. Kaiken lisäksi muut olivat samaa mieltä!
Pehmeä Tähti kääntyi ja juoksi, juoksi kovempaa kuin oli ikinä ennen juossut, juoksi kunnes ei enää jaksanut. Silloin hän muutti muotoaan takaisin ihmiseksi, ja muodonmuutos täytti hänen kehonsa uudella energialla niin, että hän jaksoi juosta taas pitkän aikaa täyttä vauhtia. Hän juoksi kohti kotia tietämättä miten osasi reitin. Hän juoksi, ja aina kun hän väsyi, hän muutti muotoaan ihmisestä sudeksi ja taas takaisin, niin että juoksi pysähtymättä kotiin asti.
Leiriin hän saapui aamunkoitteessa suden muodossa. Hän kulki hiljaisen leirin läpi, ja ne aikaisin heräävät, jotka olivat jo jalkeilla, eivät kiinnittäneet häneen huomiota, sillä heimo oli tottunut leirissä oleskeleviin villieläimiin. Hän kulki leirin läpi kenenkään häiritsemättä päällikön tiipiille asti, jonka ulkopuolella Sudenruusu istui hievahtamatta ja näytti odottavan jotakin. Pehmeä Tähti töykkäisi häntä kuonollaan, mikä sai Sudenruusun säpsähtämään, mutta hän rentoutui ja näytti suunnattoman helpottuneelta tunnistaessaan Pehmeän Tähden.
Hän nousi ylös ja astui Pehmeän Tähden edellä sisälle tiipiiseen. Pehmeä Tähti istahti tiipiin keskelle, muuttui takaisin ihmiseksi ja jäi odottamaan, kun Sudenruusu herätti isänsä. Päällikkö tuli Pehmeän Tähden luokse ja istuutui tätä vastapäätä, pää hieman kallellaan aivan kuin olisi odottanut, että Pehmeä Tähti alkaisi puhua.
Joten niin hän teki. Pehmeä Tähti kertoi vaelluksestaan ja siitä, mitä oli nähnyt ja kuullut, ja hänen puhuessaan Sudenruusu kävi aina vain kalpeammaksi ja nosti kädet suunsa eteen. Päällikkö sitä vastoin ei näyttänyt järkyttyneeltä, vaan aina vain surullisemmalta.
Kun Pehmeä Tähti oli päättänyt kertomuksensa, päällikkö oli sitä mieltä, että heimolle pitäisi kertoa seuraavassa Täysikuun Kokouksessa. Mutta ongelmana oli, että täysikuuhun oli vielä aikaa. Niinpä he sopivat, että Pehmeä Tähti lähtisi leiristä seuraavaan täysikuuhun saakka, ja että Sudenruusu kävisi kertomassa hänelle uutisia joka päivä.
Niin sinä samana aamuna Pehmeä Tähti lähti leiristä ja pystytti omansa vähän matkan päähän sen samaisen lähteen rantaan, jonka luona hän oli ensimmäisen kerran muuttunut. Siellä hän eleli varsin mukavasti, ja hänen ainoat keskustelutoverinsa olivat metsän eläimet ja Sudenruusu, joka vieraili hänen luonaan joka päivä.
Sitten lopulta koitti täysikuu. Sinä iltana Pehmeä Tähti kulki Sudenruusun kanssa takaisin leiriin, ja asettui erääseen syrjäiseen paikkaan suden muodossa odottamaan kokouksen alkamista.
Kun pimeys laskeutui ja kuu nousi taivaalle, Pehmeä Tähti muuttui takaisin ihmiseksi ja meni muiden heimolaisten kanssa aukiolle. Kun päällikkö nousi ylös ja alkoi puhua, Pehmeä Tähti kuunteli vain puolella korvalla, sillä hän oli kuullut jo kaiken, mitä päällikkö kertoi heimolle. Hän oli syvästi murheissaan serkkunsa teon vuoksi.
Päällikön kertoessa ennustuksesta heimolaisten joukosta kohosi epäilevää mutinaa, joka voimistui sitä mukaa kun päällikkö puhui. Silloin päällikkö pyysi Pehmeää Tähteä nousemaan, tulemaan aukion keskelle ja muuttumaan sudeksi.
Pehmeä Tähti teki niin kuin pyydettiin. Kun hänen näkönsä taas selkeni, hän näki että valtaosa heimolaisista kavahti taaksepäin pelokkaan näköisinä. Hän ei siitä välittänyt, vaan nousi ylös ja käveli Sudenruusun luo. Sudenruusu laskeutui kyykkyyn ja silitti hänen päätään.
Hetken kuluttua Pehmeä Tähti katseli ympärilleen etsien serkkuaan. Siellä hän oli, aivan väkijoukon perällä, ja hänen kasvonsa heijastivat mitä suurinta vihaa ja kateutta.
Sillä hetkellä kukaan muu kuin Pehmeä Tähti, päällikkö ja Sudenruusu eivät katsoneet Unista Käärmettä, joten loppujen lopuksi vain he kolme tiesivät, mitä hänelle tapahtui. Siinä heidän katsellessaan myös Uninen Käärme alkoi muuttua. Hän muuttui käärmeeksi ja luikerteli pois, eikä häntä enää koskaan nähty.
Toisin kuin Pehmeä Tähti oli pelännyt, heimo ei halunnut ajaa häntä pois. Päinvastoin, vanhemmat katselivat häntä hyväksyvästi ja lapset juoksivat hänen luokseen haluten kiivetä hänen selkäänsä ja silittää häntä.
Lapset leikkivät hänen kanssaan pitkän aikaa, ja kun he vihdoin väsyivät ja nukahtivat, Pehmeä Tähtikin oli jo aivan uupunut. Hän muuttui takaisin ihmiseksi ja meni kaikessa hiljaisuudessa nukkumaan tietäen, että hänen ei enää tarvitsisi murehtia serkkunsa murhanhimoisia suunnitelmia.

Tottelematon poika

Olen Milja, 15-vuotias tyttö, joka ohjaa liikuntakerhoa. Ryhmässäni on poika, joka ei tottele sääntöjä, eikä kuuntele ohjeita. En tiennyt, mitä pitäisi tehdä, kunnes käännyin toisen, minua vanhemman ohjaajan puoleen. Hän käski minun ilmoittaa pojasta hänen vanhemmilleen ja jutella pojan kanssa kahdestaan. Päädyin tekemään niin. Se toimi hyvin ja poika käyttäytyy nykyään kunnolla ja osallistuu leikkeihin eikä pelleile. Olen nyt tyyytyväinen ryhmääni ja tykkään opettaa sitä.

Kulttuuria ja ryhmähenkeä – Barnlek 2017

Barnlek on tapahtumana ainutlaatuinen keräten lapsia ja nuoria kaikista pohjoismaista oppimaan eri kulttuureista ja tärkeimpänä – tanssimaan yhdessä. Kansantanssi perustuu lajina kansanperinteeseen nojaten kunkin alueen tyypillisiin eroavaisuuksiin. Siksi puhuttaessa erityisesti kansantanssista muiden tanssilajien sijasta, on maiden välisellä yhteistyöllä oma erityinen merkityksensä. Lapset ja nuoret tutustuvat ainutlaatuisella tavalla muiden maiden kulttuureihin tanssimalla yhdessä maalle tyypillisiä tansseja.

Pelkästään Pohjoismaat käsittävässä tapahtumassa puhuttuja kieliä on vähintään kahdeksan. Kaikkia yhdistävänä tekijänä on kuitenkin tanssin kansainvälinen kieli, joka johtaa ikimuistoisiin hetkiin tanssiessa uusien tuttavuuksien kanssa. Silloin ei välttämättä tarvita edes yhteistä puhuttua kieltä. Tanssin kautta koettu yhteys on usein moninkertaisesti vahvempi kuin hetken kestävät keskustelut.

Lukuisista tapahtumista tuttu Färsaarelaisten tanssi, kaksi askelta vasemmalle ja yksi oikealle, tiivisti tapahtuman ainutlaatuisimpia piirteitä kooten erilaisia ihmisiä yhteen. Tanssiin pystyi sen yksinkertaisuuden vuoksi liittyä kuka tahansa ikään tai taitoihin katsomatta. Siitä muodostuikin myös pisin ja tunnelmallisin tanssi tapahtuman edetessä.

Barnlek yhdistää kansojen lisäksi myös ryhmää itsessään. Kansainväliset tapahtumat ja matkustaminen ryhmän kanssa ovatkin vakiinnuttaneet asemansa kansantanssiryhmien toiminnassa. Matkojen voima ryhmän toimintaa potkivana motivaattorina on ehdottomasti suuri ja lyö helposti laudalta suuretkin esitykset kotimaassa. Matkan aikana sekä ryhmäläiset että ohjaaja oppivat tuntemaan toisensa uudella tavalla. Matkustaminen kehittää ryhmää valtavin harppauksin ja kasvattaa ryhmähenkeä sekä positiivista energiaa.

Viisi teesiä dinosauruksille

Viisi teesiä dinosauruksille

1. Anna nuorelle vastuuta.
2. Panostamalla nuoreen, panostat myös seuraasi.
3. Kannusta nuoria vaikuttamaan.
4. Nuoret tuovat uusia ideoita; ITE, snäppi, devising.
5. Kulttuuri muuttuu, älä ole tiellä.

Teesit on kirjoitettu Nuorisoseurojen valtuuston syyskokouksen yhteydessä olleessa nuorten vaikuttajatapaamisessa.

Tyttöjen-ilta Julkulan Nuorisotalolla

Järjestimme tyttöjen-illan Julkulan nuorisotalolla, koska ideaboksiimme oli tullut paljon pyyntöjä tytöiltä, että he haluaisivat viettää yön nuokkarilla.

Leikimme erilaisia leikkejä, joiden tarkoituksena on pitää hauskaa ja saada osallistujat toisillensa tutuiksi muun muassa erilaisilla tutustumisleikeillä.

Sen jälkeen kun kopla oli tullut toisilleen tutuksi, aloitimme iltapalan valmistelun yhdessä. Luvassa oli pizzantekoa. Kokkailimme ryhmissä kolme erilaista pizzaa joiden täytteisiin osallistujat saivat itse vaikuttaa.

Illan edetessä pidemmälle lauleskeltiin yhdessä hieman Singstaria ja pelailtiin salissa jaffapalloa, joka on hieman verrattavissa polttopalloon.

Yön saapuessa katseltiin sitten porukalla elokuva ja osallistujille tarjoiltiin pientä naposteltavaa. Elokuvan jälkeen porukan kanssa vielä touhuiltiin hieman salissa jaffapallon merkeissä, koska virtaa vielä riitti. Tämän jälkeen tuli hiljaisuuden aika ja tytöt kasasivat omat makuupussinsa niille määritettyihin paikkoihin ja päästiin yönlepoon.

Aamulla porukan herätessä tarjoiltiin tytöille hieman aamupalaa jugurtin, hedelmien ja mehun merkeissä ja leikittiin viimehetken leikit ennen lopettelua. Sen jälkeen olikin aika pakkailla kamat ja hyvästellä, sekä uudet, että vanhat ystävät. Ohjaajat kyselivät myös hieman fiiliksiä osallistujilta ja palautehan oli erinomaista.

Suurimmassa osassa palautteessa todettiin, että ”Kaikki muu oli kivaa paitsi nukkuminen!”, koska tytöt olisivat jaksaneet pelata ja leikkiä vaikka koko yön.

H-Moilaset: Matkalla Putoukseen?

Kun astun sisään Rovaniemen kulttuuritalo Wiljamin teatterin ovesta, tulee H-Moilasten ohjaaja Merja Mettiäinen iloisesti tervehtimään ja toivottamaan minut tervetulleeksi. Istahdan narahtavalle penkille katsomon keskiosaan, ja jään seuraamaan sivusta, mitä teatteriharjoituksissa oikein tapahtuu.

Odottaessaan harjoitusten alkamista ja puuttuvia teatterilaisia, aloittavat paikallaolijat kiihkeän keskustelun kuolemaan liittyen. Jutun kulkemisesta huomaa, kuinka hyvä ryhmähenki heillä on. Ilmoille heitetään toinen toistaan fiksumpia kommentteja.

Viimeisten nuorten saavuttua paikalle, aloitetaan lämmittelyharjoitukset. Kaikki asettuvat rinkiin lavalle. Yksi heistä menee ringin keskelle esittämään ihan mitä tahansa. “Olen puu”, sanoo ensimmäinen keskellä. Seuraava tulee sitten jatkamaan tarinaa esittämällä jotain toisen hahmoon liittyvää. “Olen puusta tippunut lapsi”, jatkaa toinen. Sivustakatsojana oli hankalaa pidätellä naurua, kun lavalle ilmestyi mm. liikkuva oksennus ja yli-innokas sukka.

Lämmittelyharjoitusten jälkeen on tilaisuuteni haastatella nuoria. Kaksi vapaaehtoista haastateltavaa istuvat kanssani lavan reunalle. Muut jakautuvat pieniin ryhmiin työstämään omia näytelmiään. Teatterinuoret Iina,18, ja Joanna,16, kertovat molemmat olleensa aina kiinnostuneita teatterista. He kuvailevat teatteriharrastustaan hauskanpidoksi mukavien tyyppien kanssa ja hyväksi tavaksi ilmaista itseään. H-Moilasista tytöt ovat saaneet uusia kavereita, kokemuksia, stressinlievitystä sekä erilaisia tapoja tutkia itseään ja omia ajatuksiaan.

Joanna aloitti teatteriharrastuksen syksyllä 2016. “Täällä on aina hauskaa, vaikka olisi ollut muuten huono päivä”, hän summaa. Iina puolestaan on harrastanut teatteria jo kuusi vuotta. Hänelle H-Moilaset on paikka, jossa saa olla täysin oma itsensä, ja vielä vähän ‘pöljempikin’. Hänen mukaansa teatterin viehätys piilee siinä, että siellä voi toimia impulsiivisesti, mutta keskittyä myös isompiin projekteihin.

Joanna pitää siitä, ettei harrastuksesta tarvitse kokea paineita. Vaikka hän itse liittyi porukkaan vasta puolisen vuotta sitten, ei hän koe tarpeelliseksi olla yhtä hyvä kuin esimerkiksi Iina, jolla on useita vuosia teatterikokemusta takana. “Täällä on kaikilla hyvä yhteishenki. Ei puhuta pahaa, vaan annetaan rakentavaa kritiikkiä. Puhutaan suoraan, eikä olla ilkeitä toisille. Meillä on täällä hyvä porukka”, jatkaa Iina. Ryhmän hyvä yhteishenki paistoikin myös minulle jo ihan alkumetreillä. Voi, kun jokaisella nuorella olisi tällainen porukka.

Joannan mielessä kytee ajatus myös urasta näyttelijänä. Hänen mielestään olisi mahtavaa, jos saisi tehdä ammatikseen jotain sellaista, joka on yhtä hauskaa kuin teatteriharrastus. Myös Iina haaveilee esiintymisestä isommalla lavalla, mutta ei varsinaisesti ole miettinyt haluavansa näyttelijäksi. Kuka tietää, ehkä H-Moilasten joukosta löytyy tulevaisuuden näyttelijälupaukset?

Nuoret rakentamaan Suomen seuraavaa vuosisataa

Kuluva vuosi on ennen kaikkea Suomen itsenäisyyden juhlavuosi, mutta samalla myös nuorten yhteiskunnallisen osallistumisen merkkivuosi. Juhlavuoden ”yhdessä”-teeman mukaisesti vuoden aikana nuorten oikeuksia ja mahdollisuuksia osallistua yhteiskuntamme kehittämiseen on parannettu. Vuoden alussa voimaan astunut uusi nuorisolaki, hallituksen esitys maakuntalaiksi sekä kuntalain lopullinen voimaantulo vahvistavat kaikki nuorten oikeutta vaikuttaa yhteisistä asioista päättämiseen. Suunta on oikea ja 2015-luku on nuorten osallistumisen kulta-aikaa, jos niin päätämme.
Erityisen ilahduttavaa on huomata nuorten aktiivista kansalaisuutta koskevan keskustelun käyvän aktiivisena juuri itsenäisyytemme juhlavuonna. Suomen satavuotinen historia on huikea kasvutarina. Keskinäisen kamppailun ja oman edun tavoittelun sijaan päätimme lopulta ymmärtää toinen toisiamme, rakensimme vahvan kansalaisyhteiskunnan ja synnytimme yhdessä monella mittarilla maailman parhaan hyvinvointivaltion. Aktiivinen kansalaisuus ja kanssaihmisten mielipiteiden kuunteleminen ovat aina olleet Suomen vahvuuksia. Pidetään huolta, että näin on myös jatkossa.
Nyt, Suomen siirtyessä toiselle vuosisadalleen, on tullut meidän nuorten vuoro vahvistaa asemiamme yhteisen tulevaisuutemme rakentajina. Nuorten halu ja mahdollisuudet osallistua sekä vaikuttaa Suomen tulevaisuuden rakentamiseen tulevat ratkaisemaan kansakuntamme selviytymisen tulevaisuudessa. Ilman aktiivisia kansalaisia ja tulevaisuudentekijöitä ei kunnista, maakunnista tai valtiosta jää jäljelle kuin ontot hallintorakenteet. Siksi onkin meidän jokaisen yhteinen tehtävä innostaa ja kannustaa erityisesti nuoria osallistumaan: niin koululuokissa, kaupan hyllyjen välissä tuotteita valkatessa, harrastus- ja vapaaehtoistoiminnassa kuin verkkokyselyissä ja vaaliuurnilla.
Me nuoret tulemme kohtaamaan täysimittaisena nyt tehtävien päätösten vaikutukset sekä elämään pitkällä itsenäisyytemme tulevalla vuosisadalla. Siksi meidän osallistumisen ja vaikuttamisen aika on nyt, kun kauas vaikuttavia päätöksiä tehdään ja yhteisestä tulevaisuudesta päätetään. Aktiivisen ja osallistuvan nuorison tulee olla yksi Suomen tulevaisuuden peruspilareista.
Nuorten osallistumiseen liittyviä taitoja sekä innostusta opitaan paitsi koulussa, myös ennen kaikkea sen ulkopuolella. Tässä tehtävässä myös teillä nuorisoseuralaisilla on paljon annettavaa ja tekemisen paikkoja. Olkaa rohkeasti mukana voimaannuttamassa nuoria osallistumaan ja rakentamassa Suomen seuraavasta vuosisadasta aiempaakin suurempi menestystarina.
Nuorten osallistumisen aika on NYT – kannustetaan yhdessä nuoria ottamaan paikkansa tulevaisuutemme rakentajina!